Tuittu 5kk

Tuittu täytti muutama päivä sitten 5kk. Uskomatonta, mutta totta! Kasvanut on kovasti, 8kg on painossa mennyt rikkia ja hampaita lähtenyt ihan urakalla. Neitokainen näyttää nyt tältä:

Tuittu 5kk

Tuittu on oppinut todella hyvin sisäsiisteys asiat. En edes muista milloin vahinko olisi sisälle tullut. Tuittu menee takaovelle piippaamaan tai istumaan jos on pisuhätä. Olemme oppineet tulkitsemaan, että pelkkä istuminen tarkoittaa sitä, että ulos ei ole tulipalokiire mutta mitä kovempi piippaus kuuluu niin sitä joutusammin pitää Tuitun ulos päästä. Kakkahätä tehdään takapihalle aivan äärimmäisessä hädässä, mutta yleensä tässä tapauksessa Tuittu menee taas etuovelle ja kakkoshätä tehdään mieluummin tienposkeen.  Tuittu on ilmeisesti sitä mieltä ettei takapihaa ”saastuteta”.

”Temppuja” olemme myös opetelleet. Työskentelyn alla on seiso, istu, maahan ja odota. Maahanmeno on kaikista vaikein, mutta hiljaa hyvää tulee. Remmissä Tuittu osaa kulkea todella hienosti, jos on yksin. Kahden tai kolmen koiran kanssa Tuittu keskittyy liikaa toisten remmien nykimiseen ja Emman tai Iitan päälle hyökkimiseen.

Tuittu on myös sopeutunut meidän koiralaumaan todella hyvin. Emmalla kesti tovi jos toinenkin hyväksyä upulin meille muutto, kun taas Iita oli lähes heti sinut asian kanssa. Mitään tappeluita meillä ei ole ollut, mutta Emma tykkäsi seurailla tilannetta vähän kauempaa. Iitan tehtävä on ilmeisesti jaksaa painia ja juosta iltavilleissä mukana, kun taas Emma on enemmän iskussa ulkoleikeissä. Emmaa ja Iitaa on yritetty huomioida entiseen malliin. Tähän haastetta tuo tietenkin se, että esim. kotiin tullessa ei niitä voi kovin pitkäksi aikaa jäädä rapsuttelemaan, jotta Tuittu pääsisi nopeasti pihalle tekemään tarpeensa. Ne pääsevät edelleen kaksistaan lenkille ja Emman ja Iitan harrastuksista ei ole luovuttu.

Mitä agility rintamalle kuuluu…

No hyvää tietenkin!!! :)

Nyt syksyllä ollaan kisattu suhteellisen vähän, koska Tuittu tuli taloon. Ennen kuin Tuitulla oli rokotukset kunnossa ei juurikaan haluttu mennä isoihin tapahtumiin, jotta Emma ja Iita ei kantaisi kennelyskää tai jotain muuta yhtä ”kivaa” kotiin.

Hieman ennen Tuitun tuloa Mikko ja Iita juoksivat Kotkassa 8.8.2012 viimeisen LUVAnsa Anne Saviojan hyppäriltä ja siten saivat menolipun kolmosluokkaan. Kisat kolmosissa alkoivat 1.9.2012 Purina Areenalla ja tuloksena oli 2xHYL ja yliaikanolla kera 4.sijan. Seuraavat oli JAU:n kisat Hyvinkäällä 10.11.2012 ja sieltä tuloksena oli agilityradoilta 2x5rv ja yliaikaa.

Me Emman kanssa käytiin myös Kotkassa ja Purinalla mutta niistä ei ole juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Huvittavinta oli ehkä se, että Purinalla myöhästyin ekaa kertaa viimesen radan rataantutustumisesta. No, se johtui siitä, että rataantutustuminen alkoi arvioidusta aikataulusta aikaisemmin ja kuuluttajan mielestä hänen tehtävänsä ei ollut kutsua kisailijoita paikalle tutustumaan. No sen voin sanoa, että en ollut ainut ja en juuri ehtinyt rataa saada kunnolla mieleeni. Tuloksetkin kertovat tämän puolesta… :) Emman kanssa oltiin tuloksella 37.01 (20rv +17,01s) sijalla 2./12 ja ainostaan kaksi kilpailijaa sai tuloksen. Että silleen… :) Me käytiin Emman kanssa Kouvolassa 7.10.2012 näyttämässä hieman girlpoweria. Ei startattu kuin yhden radan verran, kun siltä sattui tulemaan nollavoitto ja menolippu kolmosiin.

Nollavoitolla kolmosiin!

Minä ja Emma korkattiin kolmoset JAU:n kisoissa Hyvinkäällä 10.11.2012 ja hienostihan ne meni. Eka radalta 5rv +yliaikaa. Mä hermoilin ja jännitin, sehän tietenkin tarttui koiraan. Emma sitten varasti lähdössä ja pudotti ekan riman. No tällä sählingillä oltiin kuitenki 21./46. Toinen agirata meni loistavasti ja tuloksena oli yliaikanolla ja 6./48. Tuollakin radalla tuli muutamia virheitä, joten jos ihanneaika on kohtuullinen niin kyllä meidän mummukka niihinkin hyvänä päivänä pääsee.

Tuittu on myös aloittanut agilityn ”harrastamisen”. Me ollaan harjoiteltu jo putkea ja siinä voi olla jo jonkun verran mutkaakin. Pussi sujuu jo aika kivasti kunhan joku on nostamassa pussinsuuta hieman. Alastulokontakti harjoituksia ollaan tehty kuin myös hieman keppejä neljällä kepillä ja ei pidä unohtaa siivekkeiden välistä juoksentelua. Ja mikä tärkeintä, niin Tuitulta näyttää motivaatiota löytyvän. Palkkana paras on lelu.

Nykeröintiä ja ompelua

Töissä tulee päivät istuttua tietokoneella niin iltaisin on kiva tehdä jotain muuta. Tässä syksyn aikana tuli innostuttua pantojen, lelujen ja hihnojen tekemisestä. Tässäpä muutamia kuvia tekeleistä.

Panta vaihtoehtoja

Hihnoja epiksiin palkinnoiksi

Me ollaan menossa tänä vuonna ekaa kertaa elämässämme messariin ja kehänauhojen sisään. Emma saa sen kunnian, kun täytti syksyllä kahdeksan vuotta ja siten pääsee veteraaniluokkaan. Sitä vartenhan täytyi kokeilla tehdä itse näitä ”hienoja” bling bling näyttelyhihnoja. Ihan kiva siitä tuli:

Emman bling bling näyttelyhihna

 

Tuittu tuli taloon

Niinhän siinä sitten kävi, että meille muutti uusi koiranpentu. Pentu tuli hieman nopeammin mitä aluksi olimme suunnitelleet, mutta ei tämä mikään hetken mielijohde kuitenkaan ollut. Pennusta ollaan puhuttu, olin katsellut rotuvaihtoehtoja kuin myös pentueiden sukutauluja ja ns. sattuman kaupalla sitten Tuittu tuli meidän elämään elokuun puolessa välissä. Lopullinen päätös tehtiin kasvattajalla, kun ensi kerran Tuitun livenä näimme. Varsin hellyyttävä pakkaus. Tuittu tuli Pattijoelta Jossulta Big-Wood’s kennelistä ja on viralliselta nimeltään Big-Wood’s My Ihq Indica.

Moi, mä oon Tuittu

Tuittu on nyt 12vko vanha welsh corgi cardigan pentu eli me vaihdoimme rotua. Emme kuitenkaan osanneet ajatella vielä muuta kuin corgia, sillä haaveiden rodut vaativat hieman enemmän pihatilaa kuin mitä tämän asunnon takapiha meille suo. Muitakin pienempiä rotuja oli listalla, mutta otamme kuitenkin koiran 24/7 kotikoiraksi emmekä ensisijaisesti mitään show- tai agility-tähteä, joten corgi tuntui varsin luontevalta valinnalta. En kiellä etteikö Tuitulle olisi harrastuksia tarjolla, mutta katsellaan rauhassa mitä likasta kasvaa. Ollaan me jo pöytätreeniä otettu kuin myös agilityhallilla putkea ja hieman keppejä.

Tuittu on jo varhaisesta iästään huolimatta joutunut kokemaan paljon. Heti hakupäivänä edessä oli n. 200km automatka ja Kajaanissa vielä kahden uuden ihmisen ja koiran kohtaaminen. Emma ja Iita ottivat Tuitun kylmänviileästi vastaan, rakkautta se ei ollut ensisilmäyksellä, mutta ei myöskään vihaa. Tuittu tutki varmasti ja vakuuttavasti minun porukoiden piha-alueen, talon ja myöhemmin vielä mökin ja mökkirannan. Monesta uudesta asiasta ei oltu milläsäkään. Heti seuraavana päivänä oli taas matkustusta edessä. Kotiin Keravalle piti ajaa reilu 500km ja matka meni erittäin hyvin. Pysähdyimme Tuitun takia vain yhden ylimääräisen pysähdyksen, muuten ipana matkusti reippaasti eikä matkapahoinvointiakaan ollut. Täällä Keravan oikeassa kodissa Tuittu oli heti kuin kotonaan.

Emma ja Iita tutustuu uuteen asukkiin.

Viime viikkoina on nähty ja tutustuttu erikokoisiin ja näköisiin koiriin. Pyörät ja lastenrattaat ovat myös tulleet tutuiksi. Emma on vienyt Tuitun myös shoppailemaan ”omiin” kauppoihinsa ja lähialueen ulkoilumaastoja on Tuitulle esitelty pikkuhiljaa. Perusruoka myös maistuu mutta makujen maailmaan on tuotu myös hirvenliha ja -luut, kalamössö ja hömpät, kuten koiranmakkara ja maksalaatikko.

Tuittu ensimmäisen hirvenluun kimpussa.

Viime viikkoina Iita ja Tuittu ovat alkaneet löytämään yhteisen sävelen. Leikki ja juoksuralli sujuu. Emma vielä vähän katselee, mutta yöunet maistuu jo vierekkäisissä punkissa, luita voi syödä vierivieressä ja leluillakin voi yhdessä leikkiä. Tuittu ei vaan aina muista että Emma ei ole ihan nuori ja rouva ei jaksa riekkumista 24/7. :)

Emma taas puukon alla…

Emma-raasu joutui taas puukon alle, mutta tällä kertaa ihan suunnitellusti. Torstaina 8. päivä oli Emmalle tilattu Apexiin sterilointiaika. Tyty lähti aamulla innoissaan mun mukaan, mutta ääni kellossa muuttui kun kurvattiin Apexin pihaan.

Emmalla ei ole ollut mitään ongelmia juoksujen kanssa ja siksi tätä sterilointia on tullut venytettyä ja venytettyä. Emman molemmat polvet on leikattu, joten se oli jo ensimmäisen polven jälkeen selvää, ettei Emmaa tulla toistamiseen jalostukseen käyttämään. Mutta silti se ajan varaaminen oli niin vaikeaa… Mielessä kummitteli, että mitä seuraamuksia tällä voi olla, kun normi juoksut ovat kuitenkin olleet niin helpot. Suurimpana pelkona oli virtsankarkailu ja turkin meneminen huonoon kuntoon. No Emma sai viimeisen CACIB:n kesällä, joten sen jälkeen oli helppo tehdä päätös ja tarvittaessa koiran ei tarvitse enää näyttelykehissä patsastella.

Emmahan päätettiin leikata tähystämällä. Syynä tähän oli koiraan tuleva pienempi reikä ja nopeampi toipumisaika. Samalla tietenkin tarkistetaan että kohtu näyttää ulkoisesti olevan kunnossa ja jos ei niin sekin sitten poistetaan. Emmalla kohtu oli kunnossa, joten se jätettiin paikalleen, kun munasarjat vietiin. Neidillä on tällä hetkellä 6 tikkiä mahassa ja kaikki meni leikkauksessa hyvin. Nyt vaan jäämme odottelemaan tuleeko ongelmia vaiko ei…

Emma-potilas

Agikisat Purinalla 4.9.

Saara ja Emma

Vaikka lauantaina kisattiin Janakkalassa, oli mulla ja Emmalla vielä tänään kisat Helsingin Purina Areenalla. Iitaa näihin kisoihin ei ilmoitettu ollenkaan, kun mulla ja Emmalla on monet kakkosen kisat menneet vähän huonosti sen takia että joudumme kisapaikalla odottamaan tuntikaupalla. No nythän sitä odottelua ei ois tullut, mutta eipä tuota voinut tietää…

Ensimmäisellä radalla tuomarina oli joku kroatialainen mies, jonka ratä näytti alkuun todella vaikealta kuten myös ihanneaika. En ottanut paineita vaan päätin Emman kanssa mennä juuri niin kovaa kuin me päästään. Tuloksena oli nolla ratavirhettä ja vain 0,95s yliaikaa. Voihan rähmä!! No tällä tuloksella me oltiin kakkosia. Toisella radalla Emmalle niin kuin ohjaajallekin tuli väsy ja tulos on sen näköinen… 10rv ja yli 13s yliaikaa. :) Mutta niin hyvä mieli jäi tuosta ekasta radasta. Kyllä meillä on mahdollisuuksia päästä niihin ihanneaikoihin, kun hyvä päivä sattuu.

Agikisat Janakkalassa 3.9.

Lauantai aamuna taas startattiin kisoihin ja tällä kertaa suuntana Janakkala. Iita ja Mikko starttasivat ensimmäisena, sillä he olivat mini ykkösissä. Ensimmäinen startti meni täydellisesti… Tuloksena Luva + SERT ja sijoitus 2. Sitten olikin aikamoinen odottelu, sillä kakkosluokka oli vasta myöhään iltapäivällä.

Mikko ja Iita sijalla kaksi

Emman kisat meni ihan kivasti. A agilityradalta tuli 10rv ja todella paljon yliaikaa. Virheet tulivat hypyltä kieltona ja keppeiltä. Tästä huolimatta me oltiin kolmansia. B agilityradalta tuli yliaikanolla ja taas sijoitus kolmas. C hyppäriltä taas tuli yliaikanolla, mutta tällä kertaa oltiin neljänsiä.

Iita ja Mikko starttasivat ensimmäistä kertaa kakkosissa B radalta ja heti tuli 0rv mutta valitettavasti yliaikaa ja sama kohtalo oli C hyppärilläkin. Molemmat radat menivät kuitenkin niin hyvin että kaksikko oli molemmilla radoilla kakkosia.

 

Kokkolan ryhmänäyttely 20.8.

Sillä välin, kun Emma ja Iita agiliitivät Hyvinkäällä, oli Iitan poika Töpö (Puksipuun Jolly Dragon) ollut komeana. Töpö sai viimeisen sertin ja näin saavutti FI MVA eli suomen muotovalion arvon. Aivan mahtavaa!

Iitan poika Töpö on nyt suomen muotovalio. Kuva Tiina Pulkkinen.

Hyvinkään agikisat 20.8.

Lauantaina 20.8 oli meidän ”kotihallissa” kisat, joten sinne siis suuntasimme Mikon ja koirien kanssa. Iitakin pääsi pitkästä aikaa kisaamaan, kun juoksut oli nyt taas juostu. Tuomarina oli meille ennestään tuntematon Salme Mujunen. Salme olikin loppujen lopuksi oikein leppoisa. Ihanneaika hänellä on kuulema aika usein 60s ja niin oli tällänenkin kertaa agilityradoilla.

Minä ja Emma startattiin ensin. Rata meni muuten kivasti, mutta lopussa mun ohjaussuunnitelma petti. Se ei onneksi haitannut, vaan ehdimme maaliin ihanneajan puitteissa ja vieläpä virheettömästi. Sehän siis tarkoitti, että LUVA + SERT ja siirtolippu kakkosluokkaan. WOW!! Lopulta sijoituttiin viidenneksi, mutta sijalle ihan sama. Tästä johtuen meillä jatkui kisat vasta illalla.

Emma sai ensimmäisen agility sertifikaatin!

Mikko ja Iita starttasivat meidän jälkeen ja minulla putosi kivi sydämeltä, kun Iita suoritti alussa olleen renkaan puhtaasti. Hieman koira liukasteli uudella nurmella, kun oli ihan älyttömän kiire mutta hienosti meni muuten. Mikon ohjaus toimi myös loppuradalla ja siitä palkintona oli ensimmäinen LUVA ja kolmas sija. JEE!! Iita sai pedigreen herkkuja palkinnoksi kuin myös ruusukkeen. Sitten olikin aika Mikon lähteä uuteen rataantutustumiseen. B rata oli pienin muutoksin A rata toiseen suuntaan. Iita lähti vauhdikkaasti, matkalla jopa Mikkoa komentaen. Ohjauskuviot toimivat, Mikko ja Iita tulivat maaliin ihanneajassa ja ilman virheitä. Iitan kisakirja sai toisen LUVA merkinnän. Loppujen lopuksi he olivat taas palkinnoilla ja sijalla kolme. Lisää herkkuja kotia kannettavaksi. :) Kolmas rata oli sitten hyppäri ja vaikka olisi LUVA tullut niin sitä ei olisi laskettu luokanvaihtoon oikeuttavaksi tulokseksi. Harmiksi vain rata loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaa. Mikko ohjasi Iitan hyppäämään renkaan välistä ja leikki loppui sitten siihen. Taisi muutenkin olla jo takki tyhjä, kun kisat olivat saaneet unelma alun tupla-nollan merkeissä.

Mikko ja Iita kolmansia!

Iita kaksi kertaa kolmas ja kaksi LUVAa.

Mulle ja Emmalle vaihtui sitten tuomari, sillä kakkosluokan radat tuomaroi Henri Luomala. Mulla oli ihan kamalasti perhosia vatsassa ennen rataantutustumista kuten myös juuri ennen meidän suoritusta. Rata ei ollut paha, se olisi täysin ollut suoritettavissa virheettömästi, mutta… Mä tein yhden löysän käännöksen, Emma merkkaa putken ja putkihullu koira menee sinne ja vielä toisenkin kerran. :) Onneksi yleisöllä oli hauskaa. Tämä tarkoitti meille HYLlyä mutta rata suoritettiin loppuun asti. Lopuksi oli vielä hyppäri ja tuomari oli keksinyt pahoja kurveja. Nämä kohdat me suoritettiin kunnialla mutta sitten ihan perus hypyltä tuli kielto eli 5rv ja jonkin verran yliaikaa. Mutta hyvä mieli jäi, vaikka pelotti ollaankohan me ollenkaan valmiita kakkosiin.

Videot löytyy agilitytuloksista.

Joensuun viikonloppu 13.-14.8.

Emma ja Iita oli ilmoitettu Joensuun näyttelyihin ihan vain sen takia, että samalla reissulla pääsimme pitkästä, pitkästä aikaa Lehmoon kyläilemään. Siellä kun asuu Emman ja Iitan isä-pappa Nero ja Iitan paras remuamiskaveri Luca. Tietenkin meistä ihmisistä oli kiva päästä tervehtimään Annen perhettä.

Perjantaina startattiin täältä Keravalta kohti Joensuuta ihan hyvissä ajoin. Suunnitelma oli ajaa Mikkelin, Juvan ja Varkauden kautta Lehmoon, mutta suunnitelma petti. :) Kauheat ruuhkat alkoivat jo ennen Mikkeliä, joten päätimme harrastaa Suomi-matkailua ja ajoimmekin Pieksämäen kautta. Ei hullumpi ratkaisu, koska sillä reitillä ei sitten juuri ollutkaan muita kuin me. :)

Lauantaina oli KV näyttely ja tuomarina suomalainen Esko Nummijärvi. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä meidän koirat eivät ole juuri suomalaisilla tuomareilla pärjänneet. Tuomari oli sinällään erikoinen, että hän ei koiria nostattanut pöydälle saatikka seisottanut ollenkaan. Koira ja esittäjä juoksivat koko ajan kehää ympäri ja siinä samalla tuomari saneli arvostelun ja selitti yleisölle miksi tykkää/ei tykkää juuri tästä koirasta. Iita sai ERI:n muttei SA:ta. Siihen olen erittäin tyytyväinen. Emma sai myös ERI:n kuten myös SA:n mutta hävisi valioluokassa toiselle nartulle. Emma oli tuomarin mielestä liian lyhyt. :) Loppujen lopuksi Emma oli PN3 kera vara-CACIB:n.

Sunnuntaina oli kaikkien rotujen näyttely ja tuomarina romanialainen herra. Ylläri, ylläri… Tää mies antoi lähes kaikille ERI:n ja SA:n, niin saivat myös meidän tytöt. Iita ei sijoittunut parasnarttukehässä minun esittämänä. Emma pääsi Annen kanssa ravaamaan ja olipas ihana nähdä miten iloisesti ja reippaasti Emma menee kehässä. Anne esitti Emman PN2:ksi. Kiitos Anne siitä. Edelle meni toinen Puksipuun kasvatti veteraani-mummukka ”Helmi”.

Iita sai ERI:n ja SA:n.

Emma sai ERI:n ja SA:n ja loppujen lopuksi PN2.

Näyttelyiden jälkeen oli kiva rentoutua kodinomaisessa ympäristössä. Koirat olivat kuin kotonaan ja ulkona oli tilaa leikkiä. Emma pääsi isukkinsa kanssa pihalle nautiskelemaan ja Iita taas Lucan kanssa juoksemaan. Mitäpä muuta onnistuneelta viikonlopulta voisi toivoa?

Emma ja Nero nauttii ulkoilusta.

Älypäät Luca ja Iita.