Kokkolan ryhmänäyttely 20.8.

Sillä välin, kun Emma ja Iita agiliitivät Hyvinkäällä, oli Iitan poika Töpö (Puksipuun Jolly Dragon) ollut komeana. Töpö sai viimeisen sertin ja näin saavutti FI MVA eli suomen muotovalion arvon. Aivan mahtavaa!

Iitan poika Töpö on nyt suomen muotovalio. Kuva Tiina Pulkkinen.

Joensuun viikonloppu 13.-14.8.

Emma ja Iita oli ilmoitettu Joensuun näyttelyihin ihan vain sen takia, että samalla reissulla pääsimme pitkästä, pitkästä aikaa Lehmoon kyläilemään. Siellä kun asuu Emman ja Iitan isä-pappa Nero ja Iitan paras remuamiskaveri Luca. Tietenkin meistä ihmisistä oli kiva päästä tervehtimään Annen perhettä.

Perjantaina startattiin täältä Keravalta kohti Joensuuta ihan hyvissä ajoin. Suunnitelma oli ajaa Mikkelin, Juvan ja Varkauden kautta Lehmoon, mutta suunnitelma petti. :) Kauheat ruuhkat alkoivat jo ennen Mikkeliä, joten päätimme harrastaa Suomi-matkailua ja ajoimmekin Pieksämäen kautta. Ei hullumpi ratkaisu, koska sillä reitillä ei sitten juuri ollutkaan muita kuin me. :)

Lauantaina oli KV näyttely ja tuomarina suomalainen Esko Nummijärvi. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä meidän koirat eivät ole juuri suomalaisilla tuomareilla pärjänneet. Tuomari oli sinällään erikoinen, että hän ei koiria nostattanut pöydälle saatikka seisottanut ollenkaan. Koira ja esittäjä juoksivat koko ajan kehää ympäri ja siinä samalla tuomari saneli arvostelun ja selitti yleisölle miksi tykkää/ei tykkää juuri tästä koirasta. Iita sai ERI:n muttei SA:ta. Siihen olen erittäin tyytyväinen. Emma sai myös ERI:n kuten myös SA:n mutta hävisi valioluokassa toiselle nartulle. Emma oli tuomarin mielestä liian lyhyt. :) Loppujen lopuksi Emma oli PN3 kera vara-CACIB:n.

Sunnuntaina oli kaikkien rotujen näyttely ja tuomarina romanialainen herra. Ylläri, ylläri… Tää mies antoi lähes kaikille ERI:n ja SA:n, niin saivat myös meidän tytöt. Iita ei sijoittunut parasnarttukehässä minun esittämänä. Emma pääsi Annen kanssa ravaamaan ja olipas ihana nähdä miten iloisesti ja reippaasti Emma menee kehässä. Anne esitti Emman PN2:ksi. Kiitos Anne siitä. Edelle meni toinen Puksipuun kasvatti veteraani-mummukka ”Helmi”.

Iita sai ERI:n ja SA:n.

Emma sai ERI:n ja SA:n ja loppujen lopuksi PN2.

Näyttelyiden jälkeen oli kiva rentoutua kodinomaisessa ympäristössä. Koirat olivat kuin kotonaan ja ulkona oli tilaa leikkiä. Emma pääsi isukkinsa kanssa pihalle nautiskelemaan ja Iita taas Lucan kanssa juoksemaan. Mitäpä muuta onnistuneelta viikonlopulta voisi toivoa?

Emma ja Nero nauttii ulkoilusta.

Älypäät Luca ja Iita.

Piteå KV 17.7.2011

Jo ennen Jällivaaran menestystä päätin, että kävi miten kävi niin tarvittaessa lähdemme Piteåån uusintayritykseen. No Emma sai Jällivaarasta sen minkä tarvitsi, joten päätimme Mikon kanssa lähteä koittamaan onnea Iitan kanssa. Olihan sillä oli yksi serti Ruotsista taskussa.

Loma onneksi alkoi meillä sopivasti tähän saumaan, mutta lähtö oli taas töiden jälkeen ja perillä Mikon porukoilla taas mielettömän myöhään. Pari yötä sitten viihdyttiin Oulussa ja ladattiin akkuja. Sunnuntaiaamuna oli taas todella aikainen startti. Matka Piteåån meni hyvin ja näyttelypaikalle löydettiin hyvissä ajoin. Tiedossa oli että neljä pemua oli ilmoitettu, sama ruotsalainen narttu kuin Jällivaarassakin, Iita, Nala ja uroksissa ainoana Frodo.

Iita haistoi makkarakojun.

Edellisen päivän sääennuste oli luvannut ihan jotain muuta kuin kuumaa päivää, joten pukeutuminen oli ihan väärä. Mutta onneksi farkuista saa äkkiä caprit ja onneksi aamulla olin laittanut neuleen alle säädyllisen paidan. Kehät oli tovin myöhässä, joten sain lainata Jutan pöytää ja treenailla Iitan kanssa pöydällä oloa. Siinä treenatessa eräs ruotsalainen herra jolla oli cardeja pärähti paikalle porisemaan. Se katseli kateellisena meidän koirien oloja kun kaksi häkkituuletinta oli täysillä ja avaruuslakanan metallipuoli heijasti myös osan säteilystä pois. Mikäs koirilla siinä helteessä, kun kyllähän niiden hyvinvointi tulee ajateltua mutta ei omaa. Me ei oltu Mikon kans älytty ottaa edes mitään päänsuojaa mukaan, mutta onneksi auringonpistokselta vältyttiin. Mitä nyt Mikolla vähän päänahka kärähti. :)

Iita esiarvostelussa.

Tämä cardien omistaja herra myös valisti meitä ennen kehän alkua että kyseessä on kasvattajatuomari. Siinä vaiheessa meinasi vähän pupu hypätä pöksyyn, mutta tuleepahan tuomio rodun spesialistilta. Pemuissa ensin kävi pyörähtämässä Frodo ja tuomari antoi EH:n. Sitten olikin Iitan ja Nalan vuoro mennä kehään. Iita oli vuorossa ensin ja tällä kertaa tyttö oli hyvässä karvassa. Iita esiintyi taas mallikkaasti, mitä nyt makkarakoju oli vetää välillä huomiota. Saatiin punainen nauha ja mentiin odottelemaan Nalan tuomiota. Sama tuomio myös Nalalle. Iitan johdolla lähdettiin sitten kilpailuluokkaan. Tuomari kätteli meidät ekaksi ja Nalan tokaksi, antoi myös molemmille CK:n. Ruotsalainen valio narttu ei ollut saapunut paikalle niin tulos tarkoitti sitä, että Iita oli paras narttu kera SERT:n ja CACIB:n. Ja lopuksi myös BIR eli rotunsa paras. Huoh, sanon minä. Kaksi näyttelyä Iitan kanssa Ruotsissa ja kaksi sertiä. No päivä ei ollut vielä tässä vaan jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Enpä olekaan ennen ryhmissä ollut, joten olin pihalla kuin lumiukko. Onneksi paikanpäältä löytyi avuliaita ruotsalaisia, jotka neuvoivat kuinka toimia kun kuulutukset olivat välillä mitä olivat. No, kävimme pyörähtämässä mutta eihän me mitään pärjätty. Mutta ihan sama, Iita oli saanut jo mitä salaisissa toiveissa oli ja enemmänkin.

Iitan menoa ryhmissä.

Näyttelyn jälkeen menimme kaverin luokse vierailulle ja hän oli mitä ihanin, sillä oli laittanut normaalia ruokaa. Nälkä oli tässä vaiheessa jo karmaisena ja mielessä pelotteli pikaruoka mäkkärillä. Mutta kiitos Köpin, me saatiin kupumme täyteen jotain paljon, paljon parempaa. Kiva oli nähdä Köpiä pitkästä aikaa ja itselle teki hyvää saada levätä ennen pitkän ajomatkan alkamista.

Kotimatka meni kivasti, tosin pääsimme lähtemään aika myöhään. Matkalla oli Oulussa pysähdys mutta yöksi oli tavoite Kajaaniin. Sinne päästiin, en muista mihin aikaan mutta rättiväsyneenä.

Galleriasta löytyy lisää kuvia näyttelystä.

Valmentaja-äiti ja Iita palkintoineen.

Jällivaara KV 18.6.2011

Alkukevät tuli vahdittua Emman polvileikkauksen jälkeen, kuinka karvat kasvavat takaisin. Hyvinhän ne. Päätettiin sitten ilmoittaa molemmat koirat Jällivaaran KV näyttelyyn. Emmallehan toiveissa oli saada viimeinen CACIB C.I.B titteliä varten ja Iitalle pienenä toiveena se SERT.

Täältä Keravalta me startattiin torstaina töiden jälkeen ja ajeltiin Ouluun Mikon porukoille. Perillä oltiin joskus kolmen aikaan yöllä ja perjantaina maistuikin uni sitten aika pitkään. Hyvien yöunien jälkeen jatkaa matkettiin kohti Ruotsia ja Överkalixia. Yöpaikkana oli todella kiva hotelli nimeltä Grand Arctic Hotel ja palvelu pelasi. Perjantaina käytiin vähän käppäilemässä Överkalixin ”keskustassa”, mutta eihän siellä mitään ollut. Jätskikiska sentään oli auki, että saatiin jäätelöt. Ilta meni sitten perinteisesti koirat hoitaessa näyttelykuntoon, koska aamulla oli taas suht aikainen startti.

Lauantaina sitten aamusta suunnattiin Jällivaaraan ja eikä ollut yllätys kun näyttelypaikalta löytyi tuttuja ja hieman tuntemattomiakin suomalaisia corgien omistajia. Loppujen lopuksi kuudesta pemusta vain yksi oli ruotsalainen ja loput suomesta. Nartuissa Iitalla oli kilpakumppanina suomalainen Nala, joka itseasiassa on Iitan siskopuoli. Molemmat koirat menivät mallikkaasti, mutta tällä kertaa tuomari päätyi sijoittamaan meidän Iitan avoimen luokan voittajaksi kera CK:n. Olin ällistyä, sillä koira ei ole Suomessa pärjännyt juurikaan ja sillä hetkellä karvakaan ei ollut parhaimmillaan. Mutta enpä valittanut. Iitan jälkeen oli Emman vuoro valioissa ja sillä kilpakumppanina oli ruotsalainen Expolaris Roxette. Tämä ruotsalainen narttu arvosteltiin ensin ja sitä myöten mulla oli aikaa asetella Emma rauhassa pöydälle. Emmallahan on ollut hieman pöytäkammoa eläinlääkärikäyntien takia ja mua hieman jännitti miten koira suhtautuu tuomarin kopelointiin. Turhaan jännitin, sillä Emma oli oikein nätisti. Tietenkin nätimminkin olisi voinut olla, mutta tärkeintä mulle oli kuitenkin se, että koira ei murissut, antoi katsoa hampaat ja tutkia muutenkin. Pöydän jälkeen käytiin tekemässä kolmio ja tuomari antoi punaisen nauhan. Sitten kierros ympäri ja tuomari sijoitti Emman ensimmäiseksi kera CK:n! Hieman alkoi hymyilyttämään… Asiat olivat tähän asti sujuneet kuin elokuvissa. Paras narttu luokka enää edessä ja päädyimme Mikon kanssa siihen, että minä menen Emman kanssa ja Mikko Iitan kanssa. Jo heti aluksi tuomari vinkkasi Emman ensimmäiseksi ja sitten mentiin kierros. Ja tulokset olivat siinä. Emma paras narttu ja Iita toiseksi paras. En voinut uskoo todeksi. Emma siis sai viimeisen CACIB:n ja FCI aikanaan myöntää C.I.B tittelin. Iita sitten sai ensimmäisen Ruotsin SERT:n ja Vara-CACIB:n. Reissu siis meni reilusti yläkanttiin. Niin ja Emma oli lopulta VSP ja ROP oli ”Camo”, joten me päästiin ajoissa kotimatkalle. Galleriasta löytyy näyttelystä kuvia.

Emma ja Iita palkintojen kera.