Jällivaara KV 18.6.2011

Alkukevät tuli vahdittua Emman polvileikkauksen jälkeen, kuinka karvat kasvavat takaisin. Hyvinhän ne. Päätettiin sitten ilmoittaa molemmat koirat Jällivaaran KV näyttelyyn. Emmallehan toiveissa oli saada viimeinen CACIB C.I.B titteliä varten ja Iitalle pienenä toiveena se SERT.

Täältä Keravalta me startattiin torstaina töiden jälkeen ja ajeltiin Ouluun Mikon porukoille. Perillä oltiin joskus kolmen aikaan yöllä ja perjantaina maistuikin uni sitten aika pitkään. Hyvien yöunien jälkeen jatkaa matkettiin kohti Ruotsia ja Överkalixia. Yöpaikkana oli todella kiva hotelli nimeltä Grand Arctic Hotel ja palvelu pelasi. Perjantaina käytiin vähän käppäilemässä Överkalixin ”keskustassa”, mutta eihän siellä mitään ollut. Jätskikiska sentään oli auki, että saatiin jäätelöt. Ilta meni sitten perinteisesti koirat hoitaessa näyttelykuntoon, koska aamulla oli taas suht aikainen startti.

Lauantaina sitten aamusta suunnattiin Jällivaaraan ja eikä ollut yllätys kun näyttelypaikalta löytyi tuttuja ja hieman tuntemattomiakin suomalaisia corgien omistajia. Loppujen lopuksi kuudesta pemusta vain yksi oli ruotsalainen ja loput suomesta. Nartuissa Iitalla oli kilpakumppanina suomalainen Nala, joka itseasiassa on Iitan siskopuoli. Molemmat koirat menivät mallikkaasti, mutta tällä kertaa tuomari päätyi sijoittamaan meidän Iitan avoimen luokan voittajaksi kera CK:n. Olin ällistyä, sillä koira ei ole Suomessa pärjännyt juurikaan ja sillä hetkellä karvakaan ei ollut parhaimmillaan. Mutta enpä valittanut. Iitan jälkeen oli Emman vuoro valioissa ja sillä kilpakumppanina oli ruotsalainen Expolaris Roxette. Tämä ruotsalainen narttu arvosteltiin ensin ja sitä myöten mulla oli aikaa asetella Emma rauhassa pöydälle. Emmallahan on ollut hieman pöytäkammoa eläinlääkärikäyntien takia ja mua hieman jännitti miten koira suhtautuu tuomarin kopelointiin. Turhaan jännitin, sillä Emma oli oikein nätisti. Tietenkin nätimminkin olisi voinut olla, mutta tärkeintä mulle oli kuitenkin se, että koira ei murissut, antoi katsoa hampaat ja tutkia muutenkin. Pöydän jälkeen käytiin tekemässä kolmio ja tuomari antoi punaisen nauhan. Sitten kierros ympäri ja tuomari sijoitti Emman ensimmäiseksi kera CK:n! Hieman alkoi hymyilyttämään… Asiat olivat tähän asti sujuneet kuin elokuvissa. Paras narttu luokka enää edessä ja päädyimme Mikon kanssa siihen, että minä menen Emman kanssa ja Mikko Iitan kanssa. Jo heti aluksi tuomari vinkkasi Emman ensimmäiseksi ja sitten mentiin kierros. Ja tulokset olivat siinä. Emma paras narttu ja Iita toiseksi paras. En voinut uskoo todeksi. Emma siis sai viimeisen CACIB:n ja FCI aikanaan myöntää C.I.B tittelin. Iita sitten sai ensimmäisen Ruotsin SERT:n ja Vara-CACIB:n. Reissu siis meni reilusti yläkanttiin. Niin ja Emma oli lopulta VSP ja ROP oli ”Camo”, joten me päästiin ajoissa kotimatkalle. Galleriasta löytyy näyttelystä kuvia.

Emma ja Iita palkintojen kera.