Janakkalan agikisat 30.-31.7.

Ilmotin Emman pitkästä aikaa taas kisoihin ja Janakkalassa oli viikonlopun molemmille päiville tarjolla kaksi agilityrataa. Lauantaina tuomarina oli Ritva Herrala ja sunnuntaina Heidi Viitaniemi. Kummastakaan tuomarista ei ollut kokemusta etukäteen. Iita ei vielä päässyt kisaamaan kun treeneistä on pakko pitää 4vko juoksutauko, joten sama sitten piti kisaamisen kanssa vaikkei juoksua sinällään enää ollut.

Lauantain eka startti alkoi hyvin. Homma meni läskiksi kepeillä kun ohjasin Emman kakkosväliin ja neitiä ei kiinnostanut ripeästi korjata virhettä. Lopulta päästiin oikeaan väliin mutta keppirivi mentiin hitaasti nenä maassa. Loppu rata meni ihan kivasti. Toisella startilla päätin keskittyä keppeihin, jottei virhe toistuisi. Koko rata meni hyvin, tosin Emma väsähti loppuradasta ja saimme reilun 3s yliaikaa. Tarkkuus palkittiin ja me voitettiin!

Saara ja Emma voitti!

Sunnuntaina startattiin mini1:ssa ihan ensimmäisinä ja sekös aiheutti hieman perhosia vatsaan. Ei ehtinyt yhtään katsoa muiden suorituksia ja rataantutustumisestakin tuli lähtöön hieman kiirus. Eka rata meni kaikin puolin hyvin, mutta Emma merkkasi putken ennen keppien viimeistä väliä ja se olikin sitten siinä. Matelemalla takaisin kepeille niin yliaika on taattu! :) Toisella radalla yritin taas petrata mutta jostain syystä Emma ei osannut keppejä. Ei mennä oikeaan väliin, ei pujotella ollenkaan, ei mitään. Virhettä ei tullut mutta sellaisella suorituksella ei voi ehtiä ihanneaikaan. Mutta virheettömällä radalla ja pienoisella yliajalla me kulutettiin taas palkintopallia ja tällä kertaa oltiin kolmansia.

Saara ja Emma kolmansia!

Kaikin puolin onnistunut kisaviikonloppu vaikkei luokkanousuun oikeuttavia tuloksia saatukkaan. Emma tienasi taas rahanarvoisia palkintoja itselleen ja Iitalle. Videot radoista löytyy tuloksista.

Piteå KV 17.7.2011

Jo ennen Jällivaaran menestystä päätin, että kävi miten kävi niin tarvittaessa lähdemme Piteåån uusintayritykseen. No Emma sai Jällivaarasta sen minkä tarvitsi, joten päätimme Mikon kanssa lähteä koittamaan onnea Iitan kanssa. Olihan sillä oli yksi serti Ruotsista taskussa.

Loma onneksi alkoi meillä sopivasti tähän saumaan, mutta lähtö oli taas töiden jälkeen ja perillä Mikon porukoilla taas mielettömän myöhään. Pari yötä sitten viihdyttiin Oulussa ja ladattiin akkuja. Sunnuntaiaamuna oli taas todella aikainen startti. Matka Piteåån meni hyvin ja näyttelypaikalle löydettiin hyvissä ajoin. Tiedossa oli että neljä pemua oli ilmoitettu, sama ruotsalainen narttu kuin Jällivaarassakin, Iita, Nala ja uroksissa ainoana Frodo.

Iita haistoi makkarakojun.

Edellisen päivän sääennuste oli luvannut ihan jotain muuta kuin kuumaa päivää, joten pukeutuminen oli ihan väärä. Mutta onneksi farkuista saa äkkiä caprit ja onneksi aamulla olin laittanut neuleen alle säädyllisen paidan. Kehät oli tovin myöhässä, joten sain lainata Jutan pöytää ja treenailla Iitan kanssa pöydällä oloa. Siinä treenatessa eräs ruotsalainen herra jolla oli cardeja pärähti paikalle porisemaan. Se katseli kateellisena meidän koirien oloja kun kaksi häkkituuletinta oli täysillä ja avaruuslakanan metallipuoli heijasti myös osan säteilystä pois. Mikäs koirilla siinä helteessä, kun kyllähän niiden hyvinvointi tulee ajateltua mutta ei omaa. Me ei oltu Mikon kans älytty ottaa edes mitään päänsuojaa mukaan, mutta onneksi auringonpistokselta vältyttiin. Mitä nyt Mikolla vähän päänahka kärähti. :)

Iita esiarvostelussa.

Tämä cardien omistaja herra myös valisti meitä ennen kehän alkua että kyseessä on kasvattajatuomari. Siinä vaiheessa meinasi vähän pupu hypätä pöksyyn, mutta tuleepahan tuomio rodun spesialistilta. Pemuissa ensin kävi pyörähtämässä Frodo ja tuomari antoi EH:n. Sitten olikin Iitan ja Nalan vuoro mennä kehään. Iita oli vuorossa ensin ja tällä kertaa tyttö oli hyvässä karvassa. Iita esiintyi taas mallikkaasti, mitä nyt makkarakoju oli vetää välillä huomiota. Saatiin punainen nauha ja mentiin odottelemaan Nalan tuomiota. Sama tuomio myös Nalalle. Iitan johdolla lähdettiin sitten kilpailuluokkaan. Tuomari kätteli meidät ekaksi ja Nalan tokaksi, antoi myös molemmille CK:n. Ruotsalainen valio narttu ei ollut saapunut paikalle niin tulos tarkoitti sitä, että Iita oli paras narttu kera SERT:n ja CACIB:n. Ja lopuksi myös BIR eli rotunsa paras. Huoh, sanon minä. Kaksi näyttelyä Iitan kanssa Ruotsissa ja kaksi sertiä. No päivä ei ollut vielä tässä vaan jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Enpä olekaan ennen ryhmissä ollut, joten olin pihalla kuin lumiukko. Onneksi paikanpäältä löytyi avuliaita ruotsalaisia, jotka neuvoivat kuinka toimia kun kuulutukset olivat välillä mitä olivat. No, kävimme pyörähtämässä mutta eihän me mitään pärjätty. Mutta ihan sama, Iita oli saanut jo mitä salaisissa toiveissa oli ja enemmänkin.

Iitan menoa ryhmissä.

Näyttelyn jälkeen menimme kaverin luokse vierailulle ja hän oli mitä ihanin, sillä oli laittanut normaalia ruokaa. Nälkä oli tässä vaiheessa jo karmaisena ja mielessä pelotteli pikaruoka mäkkärillä. Mutta kiitos Köpin, me saatiin kupumme täyteen jotain paljon, paljon parempaa. Kiva oli nähdä Köpiä pitkästä aikaa ja itselle teki hyvää saada levätä ennen pitkän ajomatkan alkamista.

Kotimatka meni kivasti, tosin pääsimme lähtemään aika myöhään. Matkalla oli Oulussa pysähdys mutta yöksi oli tavoite Kajaaniin. Sinne päästiin, en muista mihin aikaan mutta rättiväsyneenä.

Galleriasta löytyy lisää kuvia näyttelystä.

Valmentaja-äiti ja Iita palkintoineen.